Kilpailuhenki on jokaiselle ihmiselle luonnollinen ominaisuus. Jotkut kokevat siihen liittyviä voimakkaita tunteita enemmän kuin toiset, mutta se on sisäänrakennettu ihmisen fysiologiaan. Kilpailu ohjaa motivaatiota ja myönteisiä aivotoimintoja biologisten ja sosiaalisten prosessien kautta.
Historiallisesti kilpailu on aikojen alusta asti toiminut keinona osoittaa ihmisen kykyä johtaa laumaansa. Sitä on käytetty tapana saada vaikutusvaltaa aikoina, jolloin muiden kunnioitus piti ansaita voittojen kautta.
Viime aikoina kilpailuhenki on enimmäkseen läsnä jokapäiväisessä elämässä esimerkiksi urheilussa ja työpaikoilla. Digitalisaation myötä kilpailullisen luonteemme tyydyttäminen on myös tullut helpommin saavutettavaksi viihdemuotojen, kuten pelaamisen, kautta.
Tässä artikkelissa tarkastelemme, miksi kilpailuhenki on niin suuri osa ihmisen luonnetta ja miten se vaikuttaa käyttäytymiseen ja yhteisöllisyyteen.
Kilpailun biologiset ja psykologiset juuret
Vaikka kilpailulla ei nykyaikana ole suurta merkitystä selviytymisen kannalta, se oli ennen suora tekijä ihmiskunnan selviytymis- ja lisääntymiskyvyssä. Ruoan ja resurssien turvaaminen perustui ihmisten kilpailuhenkiseen luonteeseen, mikä vaikutti metsästäjä-keräilijäyhteiskuntien selviytymismahdollisuuksiin dramaattisesti. Kilpailuhenki loi myös ryhmädynamiikkaa. Näiden alkukantaisten ryhmien sisällä se määritti, ketkä yksilöistä olisivat johtajia ja päätöksentekijöitä. Eri ryhmien väliset suhteet määräytyivät usein kilpailun kautta, sekä konfliktien ratkaisussa että yhteistyössä.
Aivojemme sisäänrakennettu palkitsemisjärjestelmä on tämän käyttäytymisen perusta. Kilpailutilanteissa aivomme alkavat toimia tavalla, joka lisää keskittymiskykyämme ja motivaatiotamme. Samalla se auttaa meitä paremmassa päätöksenteossa ja strategisessa suunnittelussa. Tämän prosessin taustalla oleva liikkeellepaneva hormoni on dopamiini, joka on vastuussa positiivisten tunteiden herättämisestä kilpailukokemuksen aikana. Tämä käyttäytyminen ajaa meitä etsimään kilpailutilanteita ja tekee niistä palkitsevia.
Pelaamisen kaltaisten kanavien kautta kilpailun palkitsemisjärjestelmä voi mennä ylikierroksille. Palautesilmukat, jotka sisältävät kyvyn esimerkiksi saada korkeita pisteitä, nostaa tasoa tai kiivetä tulostaulukoissa, matkivat aivojemme luonnollisia palkitsemismekanismeja helposti lähestyttävällä tavalla.
Samaan aikaan epäonnistumisen ja uudelleen yrittämisen kierre ohjaa motivaation ylläpitoa, mikä saa meidät jahtaamaan kilpailullisen tilanteen voittamisen mukanaan tuomia dopamiinipiikkejä. Erityisen viihdyttävät pelit tuottavat palkitsemisjärjestelmämekaniikat tarkasti suunniteltujen haasteiden ja tavoitteiden avulla. Tämä pitää pelaajan jatkuvassa uudelleenyrityksen ja palkitsemisen rytmissä.
Kilpailuhenki yhtesöllisyydessä ja digitaalisissa peleissä
Kilpailuhenki on myös osa yhteiskunnallista dynamiikkaa. Toinen osa ihmisen perusluontoa on tarve verrata itseään ja saavutuksiaan muihin. Kilpailun rooli näissä suhteissa muokkaa sosiaalista asemaamme ja tapaamme nähdä itsemme ja muut. Se myös asettaa selkeät tavoitteet ja roolit, mikä on kuin paluu ihmiskunnan metsästäjä-keräilijöiden aikaan.
Periaate tulee esille erityisen selvästi pelikulttuurissa. Yhteisöllisyys tavoitellaan tiimien ja turnausten kautta, joissa roolit perustetaan erilaisten kilpailumuotojen myötä. Kilpailuhenki ja sen vaikutus yhteisön luomiseen on merkittävä. Se motivoi pelaajia osallistumaan sekä parantamaan omia taitojaan jatkuvasti. Digitaalisten alustojen myötä kilpailusta tulee myös jatkuvaa. Tulokset ja saavutukset ovat nähtävissä reaaliaikaisesti, mikä edistää sitoutumista
Tämä näkyy myös muissa pelaamisen muodoissa, kuten esimerkiksi vedonlyönnissä. Monet alustat, kuten NetBet, hyödyntävät samankaltaisia vuorovaikutusmekanismeja. Strategisten päätösten teko ja reaaliaikainen palaute tehtyihin päätöksiin tuottavat kokemuksen hallinnasta ja palkitsevuudesta.
Eli miksi rakastamme kilpailua?
Kilpailuhenki on osa ihmisluontoa. Se yhdistää biologisia sekä psykologisia tekijöitä, jotka vaikuttavat myös meidän sosiaaliseen käyttäytymiseemme.
Aivoihimme sisäänrakennettu palkitsemisjärjestelmä tuottaa mielihyvää voittamisen saavuttamisesta, ja tämän ilmiön ympärille suunnitellut kokemukset hyödyntävät useasti palkitsemismekaniikoita. Nykyään kilpailuhenki on saavutettavissa digitaalisten alustojen myötä. Pelaaminen mahdollistaa turvallisen tavan haastaa itseään ja muita sekä mitata omia kykyjään.
Eli syy, miksi me rakastamme kilpailua, johtuu muun muassa hormonaalisista reaktioista, mutta myös sosiaalisista ja tunnepohjaisista tekijöistä. Itsensä kehittäminen sekä voittamisen ja hallinnan tunne ovat suoria seurauksia yrittämisestä ja epäonnistumisesta, kunnes menestys on saavutettu. Kilpailuhenki ja sen biologiset ja psykologiset prosessit herättävät meissä alkukantaisia tunteita, jotka motivoivat ja ajavat tarvettamme suoriutua paremmin, jotta voimme vakiinnuttaa asemaamme.
