| Laji | Tieteellinen nimi | Pituus | Elinympäristö | Erityispiirteet |
|---|---|---|---|---|
| Ruskosammakko | Rana temporaria | 6–9 cm | Kosteikot, metsät, niityt | Suomen yleisin sammakko |
| Viitasammakko | Rana arvalis | 5–8 cm | Soistuneet metsät, lammet | Kylmänkestävä, myöhäinen kutija |
| Rupikonna | Bufo bufo | 7–12 cm | Puutarhat, metsäreunat | Paksu iho, myrkylliset rauhaset |
| Vesilisko (tarhasammakko) | Triturus vulgaris | 6–10 cm | Lammikot, purot | Viihtyy myös puutarhoissa |
| Vihersammakko | Pelophylax esculentus | 7–10 cm | Lämminvetiset lammet, rannat | Harvinaisempi, äänekäs kurnuttaja |
Suomessa elää viisi vakituista sammakkoeläinlajia, joista yleisimmät ovat ruskosammakko ja viitasammakko. Ne kuuluvat Anura-lahkoon, joka kattaa kaikki pyrstöttömät sammakkoeläimet. Sammakot ovat tärkeä osa ekosysteemiä: ne säätelevät hyönteiskantoja ja toimivat ravintona monille linnuille ja käärmeille.
Kaikki Suomen sammakot ovat rauhoitettuja luonnonsuojelulain nojalla. Esimerkiksi ruskosammakon kanta on arviolta yli 10 miljoonaa yksilöä, mikä tekee siitä yhden Euroopan runsaimmista.
Ruskosammakko (Rana temporaria)
Ruskosammakko on pohjoisen Euroopan tunnetuin ja yleisin sammakko. Aikuinen yksilö painaa yleensä 15–22 grammaa ja kasvaa 6–9 cm pitkäksi. Se selviää hyvin viileissä olosuhteissa ja voi elää jopa 10 vuotta.
Kutuaika alkaa heti lumen sulamisen jälkeen, usein jo huhtikuussa. Naaras laskee yhdellä kertaa 1000–4000 mätimunaa. Munat kuoriutuvat noin kahdessa viikossa veden lämpötilasta riippuen.
Viitasammakko (Rana arvalis)
Viitasammakko on ruskosammakon lähisukulainen, mutta se suosii kosteampia ja suojaisampia elinalueita, kuten soistuneita metsänreunoja. Se on yleensä hieman pienempi ja hoikempi: pituus 5–8 cm, paino noin 12–18 grammaa.
Tälle lajille on ominaista erinomainen kylmänsietokyky. Viitasammakko voi lisääntyä jopa 5–6 °C lämpötilassa, mikä on matalampi kuin useimmilla muilla sammakkoeläimillä. Kutuaika on toukokuussa, hieman ruskosammakkoa myöhemmin.
Rupikonna (Bufo bufo)
Rupikonna eroaa selvästi muista Suomen sammakoista jykevän rakenteensa ja karhean, syylämäisen ihonsa ansiosta. Se voi kasvaa 7–12 cm mittaiseksi ja painaa jopa 50–80 grammaa.
Rupikonnalla on isot parotoidiset myrkylliset rauhaset silmien takana, jotka erittävät ärsyttävää eristettä puolustautumistarkoituksessa. Se liikkuu hitaasti ja vaivalloisesti hyppimisen sijaan useimmiten kävellen. Rupikonna on pitkäikäinen: se voi elää luonnossa yli 30-vuotiaaksi.
Vesilisko (Triturus vulgaris)
Vaikka vesilisko ei ole sammakko sanan tarkassa merkityksessä vaan kuuluu vesiliskoihin (Caudata), se luetaan usein kansankielessä sammakoihin. Vesilisko on siro ja ohut: pituus 6–10 cm. Erityisesti koirailla on kutuaikana selkeä sahanterämäinen harja selässä.
Vesiliskot elävät pienissä seisovissa vesissä kuten lampareissa ja puutarhojen koristealtaissa. Niiden toukkavaihe kestää 2–3 kuukautta, minkä jälkeen ne siirtyvät maalle.
Vihersammakko (Pelophylax esculentus)
Vihersammakko on Suomen sammakoista harvinaisin ja vaatii lämpimiä, runsasravinteisia lampia tai matalia järviä. Se kasvaa 7–10 cm pituiseksi ja on kuuluisa voimakkaasta kurnutuksestaan.
Lajin soidinääni kantaa useiden satojen metrien päähän tyynellä säällä. Vihersammakko voi elää 8–12 vuotta ja käyttää ravinnokseen hyönteisiä, hämähäkkejä ja pieniä selkärangattomia.
Sammakoiden Merkitys Ekosysteemissä
Sammakoilla on tärkeä rooli luonnon tasapainossa. Ne syövät suuria määriä hyönteisiä, kuten sääskiä ja perhosten toukkia. Tässä muutama keskeinen hyöty:
- Torjuvat haitallisia tuhohyönteisiä, mikä vähentää kemiallisten torjunta-aineiden tarvetta.
- Toimivat ravintona monille lintulajeille, kärpille ja käärmeille.
Tutkimusten mukaan sammakko voi syödä jopa 1000 hyönteistä viikossa kesäaikaan. Esimerkiksi ruskosammakon vatsasta on löydetty yli 30 erilaista hyönteislajia.
Yhteenveto
Suomen sammakot ovat monimuotoinen ja ekologisesti arvokas eläinryhmä. Ne viihtyvät puhtaissa, kosteissa ympäristöissä ja reagoivat herkästi saasteisiin ja ilmastonmuutokseen. Kaikki viisi lajia ovat tärkeitä indikaattoreita ympäristön tilasta. Kun sammakot voivat hyvin, myös ympäristö on usein terve.
Suojelun ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseksi on tärkeää vaalia kosteikkoja ja lampia — ne ovat elintärkeitä näille hiljaisille hyönteismetsästäjille.
